19.8.2010 16:12

Voitko edes kuvitella...

Ihmeellisiä eliöitä me ihmiset olemme, kun ne kaikkein suurimmat esteemme asetamme itse itsellemme. Haasteena onkin useimmiten se, ettemme osaa kuvitella sitä miksi voisimme tulla tai mitä voisimme tehdä. Haaveilla osaamme jokainen, mutta jokin kumma suodatin mieliimme asentuu vuosien myötä.

Kyllä. Realismia on se, ettemme syystä tai toisesta voi saavuttaa kaikkea sitä mitä haluaisimme. Se ei kuitenkaan estä meitä kuvittelemasta – eläytymästä ja nauttimasta siitä mitä se voisi olla. Se on myös aivan sallittua nautintoa. Ja jos sitä ei tohdi tehdä muiden edessä, niin onneksi Suomesta löytyy tilaa suurille ajatuksille vaikkapa upean luontomme keskellä.

No kuinka voisin taas uudelleen oppia kuvittelemaan, aivan kuten lapsena tein aivan luonnostaan. Emme ole kukaan yksin tällä pallolla, ja väitän, että jokaisella meillä on tarve myös jakaa kuvitelmiamme toisten kaltaistemme kanssa. Onneksi, onneksi on niitä kuvittelijoita, kuun tavoittelijoita, jotka uskaltavat olla meille muille esimerkkinä ja rohkaisuna kuvittelemisen voimasta.

Tästä kuvittelun konkreettisesta hurmasta mieltäni lämmittää aina uutinen vuosittain Oulussa järjestettävistä Ilmakitaran maailmanmestaruuskisoista. Siinä yhdistyy se rytmi, riehunta ja riemu, joka tuo kuvittelun konkreettisesti kehoon, koskettaen sekä soittajaa itseään että jokaista muuta, joka katsoo ja kuuntelee tuota ihmeellistä ilmakitaran soitantaa.

Tuota kuvittelua on hyvä muistella, kun olemme taas aloittamassa toden teolla arkista aherrustamme syksyn saapumisen myötä. Ehkäpä voin ammentaa sitä samaa riehakasta kuvittelun voimaa myös omaan työhöni ja tavoitteisiin, kuin mitä ilmakitaran soittaja ottaa irti omasta instrumentistaan, ja aivan julkisesti.

Kuvittelua ja huvittelua syksyyn.
Reijo Mylläri