Iloa hyvinvoinnista

Tänä kesänä olen sukeltanut makujen ja aromien maailmaan uusin ottein. Innostuksen kipinän sain, kun tyttäreni aloitti ravinto- ja kuntoremontin. Muutto kotoa toiselle paikkakunnalle ja reipastahtinen opiskelijaelämä oli tuonut mukanaan joitakin ylimääräisiä kiloja. Tytär päätti, että valmistujaisissaan hän mahtuu taas ylioppilasmekkoonsa. Ja mahtui!

Alkoi taival kohti yhdeksän kiloa hoikempaa lähtölukemaa. Tytär perusti tsemppinsä tueksi blogin nimeltä "Smack the fatso" Lukijoita alkoi ilmaantua huomattavia määriä, ja näin Anna tuli käynnistäneeksi terveystrendin, johon äitikin imeytyi mukaan. Anna luki, tutki ja otti selvää. Esimerkiksi siitä, miten einesruoat sisältävät hirvittäviä määriä sellaisia ainesosia, joiden nimeä ei edes pysty lausumaan ääneen. Voi vain arvailla, mitkä niiden tehtävät elintarvikkeissa ovat. Esimerkiksi  kiistellyn natriumglutamaatin (E621), tehtävänä on tuoda tuotteeseen keinotekoisesti makua. Light-tuotteet saattavat sisältää paljon sokeria tai makeutusaineita, joskin vähän rasvaa.

Kaikkihan me tiedämme, että liika on liikaa. Koskee se sitten sokeria, suolaa tai rasvaa. Kaikkihan me myös olemme kuulleet, että valkoista vehnää pitäisi välttää Kaikkihan me ymmärrämme, että kotona tehty ruoka on ravitsevampaa kuin valmisruoka. Jokainen tietää, että liikuntaa on hyvä harrastaa. Mutta mihin se tieto sitten oikein katoaa, kun olemme valintojen edessä? Kun perheelle pitää nopsasti saada ruokaa, kun illalla on rättiväsynyt, eikä jaksa muuta kuin istuskella ja odotella, että pääsisi jo nukkumaan. Tieto ja ymmärrys sen mukana häviää, kun väsymyskierre pääsee vallalle. Kun ei syödä oikein, keho ei jaksa, kun keho ei jaksa, mielikään ei jaksa.

Meillä on aina syöty kunnon kotiruokaa, ja perhe kokoontui päivälliselle katetun pöydän äärelle. Myöntää kuitenkin täytyy, että ruuhkavuosina ei tullut kiinnitettyä tarpeeksi huomiota esimerkiksi sokerin ja valkean vehnän säännöstelyyn. Eikä esimerkiksi makeisten lisäaineista puhuttu niin paljon kuin nykyään. Kun tosissaan ottaa vastaan kaiken saatavissa olevan informaation, rupeaa katselemaan kauppojen tarjontaa aivan uusin silmin. Lisäaineita, säilöntäaineita, väriaineita. Erilaisia mössöjä, joilla ei ole ravintoarvoa juuri nimeksikään. Kunnon raaka-aineista valmistettu ateria ei vie niin paljon aikaa kuin helposti kuvittelee. Tarvitaan vain suunnittelua ja totuttelua, ja pian huomaakin, ettei paluuta entiseen enää ole.

Rupesin valmistamaan itselleni, yksin kun nykyään asun ja elän, oikein ravitsevia ja värikylläisiä aterioita käsittelemättömästä lihasta ja kalasta. Käytin yrttejä ja mausteita, luontaistuotekaupan kookosrasvaa paistamiseen. Ja siemeniä, paljon paljon siemeniä - esimerkiksi pinjansiemenet antavat aivan mahtavan aromin ruokiin, kun niitä vähän kuullottaa pannulla. Keittiössä syntyvät tuoksut ovat erittäin terapeuttisia. Tämänkin ilon ja nautinnon kadottaa, jos vain tyrkkää valmispitsaa mikroon, ja sitä rataa. Tein uusien ohjeitten mukaisia ruokia, ja jännäsin joka kerta, että minkähänlaiselle aromimatkalle tämänpäiväinen kokkaus minut viekään. Toiselta tyttäreltäni olen saanut lahjaksi kirjan "French women don't get fat". Sen on kirjoittanut Mireille Guiliano, joka paljastaa ranskatarten salaisuuden: ruokaa tehdään rakkaudella ja hyvistä raaka-aineista. Ja syödään ajan kanssa, ei hotkimalla! Kirjan reseptit ovat helppoja, mutta silti erilaisuudessaan innostavia.

Anna löysi tutkimusmatkallaan Patrik Borgin kirjoittaman kirjan "Syö hyvin ja laihdu". Se sisältää yli sata reseptiä ja lisäksi laihduttamisen filosofiaa. Eli kyse on elintapojen pysyvästä muuttamisesta, ei ohimenevästä dieetistä. Tämä samainen Patrik Borg kommentoi Annan saavutuksia, kun hänestä, hänen blogistaan, hänen painonpudotuksestaan ja toisten innoittamisesta tehtiin juttu tämän kuun KG-lehteen. Hän totesi tytön omaksumasta otteesta muun muassa näin: "Tästä muutoksesta voi ottaa mallia. Maltti, mielekkyyden korostaminen, lakkoilun välttäminen, terveellisyyden ja maun ajaminen laihdutustavoitteiden edelle syömisessä ja sopivasti kannustusta." Hiljaa hyvää tulee, olen sanonut itselleni. Ja ilman ponnistuksia olen pudottanut kesän aikana nelisen kiloa. Kiitos oikeanlaisen ravinnon, joka pitää kylläisenä, eikä sisällä tyhjiä kaloreita. Jokapäiväinen lenkki kuuluu myös ohjelmaan. Ajatuksesta se on kiinni, ja asenteesta, jälleen kerran!

-Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle