Onnistujaesittelyssä Leena Patjas

Pohjoisen luonnon kuvaaja

Leena Patjas löysi vasta yli viisikymppisenä sisältään kuvataiteilijan. Positiivinen elämänasenne ja vankka usko omiin mahdollisuuksiin ovat kantaneet hänet nykyiseen unelma-ammattiinsa.


Tunnustettu Lapin kuvaaja on alun perin kotoisin Etelä-Suomesta, Elimäeltä. -Työurani alussa olin töissä kaupassa ja tukkuliikkeessä, mutta 1970-luvun lopulla perustin oman siivousliikkeen Kouvolan seudulle, Patjas kertoo. -Firma menestyi hyvin ja sain vuonna 1984 yrittäjäpalkinnonkin. Menestyksen myötä yritys paisui kuitenkin liian isoksi. Minulle kävi raskaaksi aina paikata työntekijöitä, jotka syystä tai toisesta ei ollut tulleetkaan töihin. Päätin luopua yrityksestä ja myin sen 1987.

Pian yritysmyynnin seurasi myös avioero, ja Leena Patjas kaipasi totaalista elämänmuutosta. Hän halusi muuttaa Lappiin. -Huomasin, että Kaamasen Kievari -niminen yritys oli myynnissä. Ostin sen ja minusta tuli yhdeksäksi vuodeksi kievarin emäntä, Patjas sanoo. Patjas viihtyi hyvin emäntänä, mutta 1990-luvun laman myötä hän joutui lopettamaan kievarinpidon. -Se oli kova paikka. Masennuin todella pahasti.

Uskallanko?

Kohtalon kova kolaus osoittautui kuitenkin loppujen lopuksi varsinaiseksi onnenpotkuksi. -Olin silloin hieman yli viidenkympin ja halusin tehdä jotain aivan uutta. Silloin muistin että olen lapsesta saakka halunnut piirtää ja maalata. Rohkaisin mieleni ja menin kansalaisopistoon opettelemaan maalausta, Patjas toteaa. -Innostuin taiteesta oikein toden teolla. Eräänä päivänä luin lehdestä, että Limingan taidekoulussa oli samanikäinen oppilas kuin minäkin. Ajattelin että voisinkohan minäkin mennä opiskelemaan taidekouluun; mitähän ne nuoremmat oppilaat ajattelisivat minusta? Pohdin ja pohdin asiaa kunnes miesystäväni Ensio sanoi: eivät ne ainakaan täältä kotoa tule sinua hakemaan jos et mitään tee?

Vuonna 2002 Leena Patjas suoritti Limingalla akvarellikurssin, ja seuraavana vuonna hän aloitti koko lukuvuoden opinnot. -Huomasin että eihän siellä ikä mitään merkinnyt, niin oppilaat kuin opettajatkin olivat todella mukavia. Hannu Lukin oli todella innostava opettaja, ja hän ehdotti että suorittaisin Lapin yliopistossa kuvataiteen approbaturin, Patjas kertoo. -Taas kynnys tuntui ylivoimaisen korkealta, varsinkin kun jotkut tutut epäilivät voiko noin vanha ihminen enää oppia mitään? Tuollainen epäily vain nostatti sisuani, ja suoritin Lapin yliopistossa saman tien myös kuvataiteen aineopinnot. Lopputyönäyttelyni oli Kaamasessa syksyllä 2006.

Tänä päivänä Leena Patjas on vapaa taiteilija ja hän opettaa mm. kansalaisopistoissa taideaineita. -Lisäksi pidän Saariselässä Tunturin taidetupa -nimistä galleriaa, jossa on esillä monien pohjoissuomalaisten taiteilijoiden töitä. Järjestän myös matkailijoille erilaisia kursseja sekä työnäytöksiä, Patjas sanoo. Hän tekee mm. maalauksia, grafiikkaa ja akvarelleja -Lasi on kiehtova materiaali, ja teen erityisen mielelläni lasitöitä. Olen tehnyt myös maalauksia, joihin olen yhdistänyt lasia. Mieluimmin kuvaan luontoa ja pohjoisen maisemia.

Asenne kantaa

Leena Patjaksen elämään mahtuu sekä nousuja että laskuja. Myönteisellä ja iloisella asenteella hän on kestänyt kolhut ja toisaalta saanut innostusta ja luottamusta omiin kykyihin. Leena Patjas etsi jo nuorena tietoisesti iloisempaa elämänasennetta.  -Lapsuuttani hallitsivat sota ja sodanjälkeinen pula-aika, ja vanhempani olivat lähes aina vakavia. Meillä ei paljonkaan hymyilty. Muistan kun olin vähän yli kymmenvuotias ja menin peilin eteen ja oikein opettelin hymyilemään. Ajattelin että kun minusta tulee iso minä nauran aina, Patjas sanoo. -Kun tutustuin Töytärin Juhaniin 1970-luvun lopulla ja kävin luennoilla, asia kirkastui minulle entisestään. Omat ajatukseni saivat ?virallista vahvistusta?.

Puolitoista vuotta sitten Leena Patjas liittyi myös Onnistujien klubiin. -Halusin päästä mukaan samanhenkisten ihmisten seuraan. Uusia ihmisiä tavatessa kuulee usein sellaisia näkökulmia ja ideoita, joita ei itse ole tullut ajatelleeksikaan.

 

Viisi tärkeää kysymystä

Mistä asioista olet tänään ylpeä?
Olen ylpeä siitä, että olen pystynyt säilyttämään hyvät suhteet ex-puolisoni sukulaisiin. Olen myös onnellinen siitä että minulla on lämpimät ja hyvät välit nykyisen mieheni lapsiin.

Elämäsi paras päätös?
Niitä on oikeastaan kaksi: muutto Kaamaseen ja opiskelemaan lähteminen.

Mitä harrastat?
Ulkoilen mielelläni. Hiihdän talvisin säännöllisesti, ja muina vuodenaikoina liikun lenkkipoluilla ja maastossa. Etelässä käydessäni käyn usein teatterissa tai konsertissa.

Mistä haaveilet?
Haaveilen aina matkustamisesta. Se on minulle todellinen intohimo. Olen käynyt yli 30 maassa. Mieluiten matkustan maissa, joissa pääsen tutustumaan paikalliseen luontoon ja eläimiin.

Mikä on parasta työssäsi?
Se on aivan loputtoman antoisaa. Opin koko ajan uutta ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä. En tunne tekeväni työtä, vaan nautiskelevani elämästä.

Tunturituvan kotisivut
>> linkki

Teksti: Reino Rasilainen  

Julkaistu 27.11.2007