Lahjaksi ymmärrystä

Voiko ihminen suurempaa lahjaa saada kuin aitoa ymmärrystä? Sellaista, joka ei selittele asioita pois, ei vähättele eikä torjuile, vaan tulee rinnalle tukemaan ja ymmärtämään. Mitä jos tänä jouluna oikein urakalla pyrkisimme ymmärtämään toinen toisiamme! Syvällisellä ja pidikkeettömällä tavalla. Ellei millään pysty lähimmäistään ymmärtämään, asian voisi yrittää jättää silleen. Hyväksymällä, että häntä ei voi muuttaa, hän tulee aina olemaan sellainen kuin on, ellei itse opi näkemään, että jotakin puolta itsessään voisi kehittää.

Eräs ystäväni tuskaili äskettäin sitä, että läheinen, jota oikein porukalla olivat auttaneet ja tukeneet, ei tee mitään auttaakseen itse itseään. Ystäväni sanoi, että tämä henkilö voisi osoittaa kiitollisuutta auttajiaan kohtaan parantamalla elämäntapojaan. Kun entinen meno vain jatkuu, auttajat kokevat tulleensa petetyiksi. Yritin selittää, että asia ei toimi niin. Tämä autettava ei pysty ajattelemaan muita, hän on omien valintojensa vanki. Ja lisäksi elämän kolhima uhri. Jos hän pystyisi auttajiensa parasta ajattelemaan, hän ei siinä autettavassa tilassa olisikaan.

Ymmärtäminen on vaikea laji. Aivan liian helposti tulee jakaneeksi tuomioita ymmärryksen sijaan. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan ymmärtää. Jos joku ihminen aiheuttaa tuskastumista ja pahaa mieltä aina ja aina vaan, on aika ryhtyä ymmärtämään itseään. Tajuamaan, että me emme ole velvollisia kestämään ja sietämään huonoa ja loukkaavaa käytöstä siksi, että joku on saanut kehnot lähdöt elämälleen. Eräältä rakkaalta ystävältäni olen oppinut, että itseään on oikeus puolustaa. Se oli  Suuri Oivallus, kun sen lauseen ensi kerran kuulin. Aivan liian useinhan sitä kuvittelee, että väistäminen ja sietäminen ovat kauniita hyveitä.

Voi miten paljon parantavaa voimaa ystävän ymmärryksen sanoissa onkaan! Kun tietää, että hän on lähtökohdin minun puolellani, mutta siten, että osaa myös asettaa minut lempeällä tavalla peilin eteen.  Nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen on elintärkeää. Hämmästyin toden teolla, kun tässä jokin aika sitten menin kävellen kylään. Ulkona oli tosi kylmä viima, sormia ja varpaitakin paleli.  Kun sisälle tullessani päivittelin, että onpas siellä hyytävää tänään, sain kuulla, että eipäs ole, oikein on kiva ja leppoisa talvinen sää. Eihän siinä mitään, mutta ihmettelin sitä, että minulla ei sitten vissiinkään ollut lupa kokea säätilaa siten kuin koin.

Tämä on pieni harmiton esimerkki, mutta tarkemmin ajateltuna se kertoo juuri siitä tuskasta, mitä aiheutamme toisille silloin kun emme ymmärrä, emmekä haluakaan ymmärtää. Kun on joku sisäinen pakko selittää asiat toisin päin. Miten hölmöksi sitä voikaan toisinaan tuntea olonsa, kun luottamuksella kertoo jollekin asioista, jotka itsestä tuntuvat vaikeilta. Jos se vastaanottaja sitten tokaisee, että kaikkea se sinäkin murehdit, niin pöljäksihän sitä itsensä kokee, ja vaivautuneeksi. Kun lukuisten esimerkkien kera saa kuulla, että maailmassa on niin paljon suurempia ongelmia. Kurjaa, kun oikeastaan ei muuta olisi ollut vailla kuin kuuntelevaa korvaa ja vastaanottavaa mieltä. Joskus ne toisen silmissä pieniltä näyttävät harmit saattavat olla vuorenkorkuisia vaikeuksia omassa mielessä.Jokaisella on oikeus omaan kokemukseensa, se kannattaa pitää mielessä.Toivotan kaikille Kaunista, Sopusointuista Joulua Eino Leinon sanoin:

Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Kiitän teitä, rakkaat lukijani kaikista ihanista palautteistanne! Niistä olen saanut voimaa ja intoa. Ja mikä parasta: olen oppinut ymmärtämään asioita monipuolisemmin!

-Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle