Näkymättömän suojeluksessa

Kun äitini lähti tästä ulottuvuudesta toiseen, hän nosti käsivartensa kohti kattoa, kirkastui sairauden jäljiltä ja sanoi: "Mamma!". Sen jälkeen hän nukkui pois, onnellinen hymy kasvoillaan. Mamma Sylvia oli tullut noutamaan tytärtään kotiin.

Sinä yönä kun mieheni kuoli, hän kävi jättämässä jäähyväisiä monissa eri kodeissa monilla eri tavoilla. Perheystävämme oli unen ja valveen rajamailla. Puhelin soi. "Ilkka täällä", kuului luurista, sitten ei mitään muuta. Ystävä piti kuuloketta kädessään, eikä oikein tiennyt, oliko kyseessä unikuva vai todellinen tapahtuma. Toisen hyvän ystävämme uneen mieheni tuli tanssiinkutsun kera. "Katsos, jalkani ovat taas kunnossa, voin jopa tanssahdella". Tätinsä unessa hän oli pukeutunut valkeaan vaatteeseen. Kertoi, että kaikki on nyt hyvin. Kalakaveri oli tuntenut, miten Ilkka kävi hänelle sanomassa näkemiin kättä puristaen. Mies oli aistinut sen käden olemassaolon hyvin vahvasti, tavallaan jopa "nähnytkin" sen.

Merkillepantavaa oli, että kaikki tämä tapahtui samanaikaisesti eri puolilla Suomea. Kukaan ei vielä voinut edes tietää, että lähdön hetki oli koittanut. Suruviesti lähti liikkeelle vasta aamulla. Myöhemmin Ilkan lapsuudenaikainen kaveri soitti minulle ja kertoi, että Ilkka oli tullut unessa hänelle vilkuttamaan, ikään kuin jäähyväisiksi. Tämä ihminen ei silloin tiennyt lainkaan, että kaveri on sairaana. Ihmetteli aamulla, että miksi se Kemppainen niin elävästi ja voimallisesti heiluttaa hyvästejä hänelle unessa.

Kun nuorimmaiseni oli pienenpieni tyttönen, hän kysyi kesken leikkiensä: "Oliko isi jo kovasti kipeänä, vai tuleeko iskä vasta sitten joskus kipeäksi?". Minusta kysymys oli niin erikoinen, että kirjasin sen muistivihkoon, mihin minulla oli tapana tallentaa tyttöjen sanontoja. Isi-Ilkka ei ollut koskaan sairaana, siksikin kysymys tuntui niin oudolta. Syöpä iski toistakymmentä vuotta myöhemmin aivan yllättäen, ja vei perusterveen miehen puolessa vuodessa.

Nämä ja lukuisat muut vastaavanlaiset tapahtumat elämässäni ovat saaneet minut ajattelemaan, että on olemassa monenlaisia ulottuvuuksia, joita me ihmiset emme tunne. Ingmar Bergman sanoi usein tv-haastatteluissa, että hän aistii edesmenneen vaimonsa läsnäolon. Hän ei voi sitä tarkasti selittää, mutta hän tuntee ja tietää, että vaimo on saapuvilla, ja kertoo hänelle asioita. Unet ja ennalta tietäminen ovat osa sitä mystiikkaa, mikä meitä ympäröi. Näkymätön on läsnä näkyvässä monella eri tavalla. Voimme esimerkiksi välttyä onnettomuuksilta seuraamalla sisäistä tietoa, joka sanoo, että nyt ei ole hyvä hetki lähteä liikkeelle. Kun meille muodossa tai toisessa annetaan tietoa tulevista vaikeista tapahtumista, olemme paljon valmiimpia kohtaamaan niitä, kun ne muuttuvat todellisuudeksi.

Edesmennyt teologi, kirjailija Martti Lindqvist puhui myös usein poisnukkuneitten läsnäolosta ja heidän energiansa antamasta suojasta ja turvasta meille eläville. Miten kaikki tarkasti ottaen tapahtuu, ja mistä siinä ilmiössä on kyse, sitä Lindqvist ei voinut selittää. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että sitä tuntemusta ei ole oikeutta kenelläkään kokijaltaan kieltää. Lukuisat ihmiset aistivat, että rajan toiselle puolelle siirtyneet rakkaamme eivät ole lopullisesti poissa. Kansan rakastama taiteilija Katri-Helena on myöskin kertonut, miten hän vaistoaa edesmenneen miehensä mukanaolon. Ja miten hän uskoo, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tämän sisäisen varmuuden turvin hän uskoakseni pystyi kokoamaan itsensä poikansa menehtymisen jälkeen siinä määrin, että pääsi aloittamaan kesäkiertueensa.

Yhteyden katkeamattomuuteen uskomien antaa lohtua surussa. Kuten sen tosiseikan tajuaminen ja hyväksyminen, että määräaikaisella matkalla me kaikki täällä olemme. Kun tehtävämme tällä planeetalla on saatettu päätökseen, siirrymme askeleen eteenpäin. Kehityksen kulku on ikuinen. Selityksiä on yhtä monia kuin on uskomuksiakin. Ihmisellä on tarve kokea hengellisyyttä, ja kaikki tiet ovat yhtä arvokkaita. Näkyvän ja näkymättömän maailman välisestä yhteydestä kiinnostuneet voivat saada lisätietoja lukemalla alan kirjallisuutta ja osallistumalla seminaareihin. Esimerkiksi Tornion Joentalolla pidettävässä seminaarissa puhutaan heinäkuun alussa luonnon energioista ja äänen parantavasta voimasta. Tutkaillaan myös henkisiä ulottuvuuksia tunnettujen näkijöitten opastuksessa. Lisätietoja löytää osoitteesta www.henkinenkehitys.fi

Siunattua kesää kaikille!

-Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle