Onnistujaesittelyssä Riitta Saarikangas

Onnistujaesittely:
Riitta Saarikangas

Positiivisuus on iloista vastuuta

Riitta Saarikangas on vuosien mittaan puhunut sadoissa yrityksissä kymmenille tuhansille ihmisille, mutta hänen perussanomansa on kuin suunnattu vain yhdelle kuulijalle: juuri sinussa on ainesta vaikka mihin. Samasta asiasta hän on joutunut muistuttamaan itseäänkin - golfkentällä...

On huhtikuinen lauantai Kajaanissa, ja Riitta Saarikangas on juuri lopettanut esityksensä. Yli 150 naisyrittäjää taputtaa, tömistelee ja viheltää ja huutaa bravoota - "kiusallisen kauan", kuten  Saarikangas itse naurahtaa koulutuksen jälkeen. -Hienointa työssäni on kun näen, että yksikin osallistuja on saanut elämäänsä pienen, uuden, positiivisen väristyksen.
 
Riitta Saarikangas on pitkän linjan viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen. Vuonna 1982 hän siirtyi viestintätoimistosta omaan perheyritykseen, joka suunnitteli ja toteutti messuja ja näyttelyjä ja markkinointiviestinnällisiä palveluja. -Kouluttajaksi päädyin ns. "yleisön pyynnöstä". Kävin kaikki mahdolliset koulutukset ja kouluttajakoulutuksen Nuorkauppakamarissa ja vielä eri puolilla maailmaa. Vähitellen tuli pyyntöjä, että voisitko tulla meillekin kouluttamaan. Tein tätä työtä vuosia rinnakkain mainonnan ja viestinnän suunnittelun kanssa.

Pipoja löysemmälle, sitoutumista tiukemmalle

Tänä päivänä Riitta Saarikangas on päätoiminen kouluttaja, jonka yritys Zulia Oy antaa koulutusta muun muassa vuorovaikutustaidoissa, työilmapiirin kehittämisessä, työn ilossa ja esimiestyössä. -Päivän hitti on kuitenkin selvästi alaistaidot, Saarikangas sanoo. Se on hassua, sillä olen kouluttanut aihetta jo 15 vuotta. Sitten joku keksi aihekimpun nimeksi "Alaistaidot" ja räjäytti pankin...

Vaikka Saarikankaan antama koulutus liittyy useimmiten työelämään, sen tarkoitus on tarjota ihmiselle laajempia ja yleisempiä "ahaa-elämyksiä". -Haluan että ihmiset oppivat nauramaan itselleen, höllentävät vähän pipoa ja toisaalta oppivat näkemään työnsä laajemmat tavoitteet, kantamaan vastuuta ja huomaamaan laajemmin elämän ja mm. globalisaation mukanaan tuomia haasteita, Saarikangas sanoo. -Tärkeintä on kuitenkin toisen ihmisen erilaisuuden oivaltaminen ja hyväksyminen. Yhdessä olemme niin paljon enemmän kuin yksin.

Positiivinen pakkomielle
 
Positiivisuus on Riitta Saarikankaalle synnynnäinen ominaisuus - tai suoranainen pakkomielle. -Minulla on raastava paine, joku sisäinen pakkomielle saada jokainen ihminen näkemään ja uskomaan, että hänestä on vaikka mihin, Saarikangas sanoo. -Aina välillä mietin, olenko positiivinen vaiko vain lapsellinen idealisti, joka näkee melkein kaikessa mahdollisuuksia. Pikku hiljaa Saarikangas löysi hengenheimolaisia. -Konkreettista tukea ajatuksilleni sain Tero J. Kauppisen Jämäkkyys-koulutuksista vuonna 1984 ja sitten tapasin Töytärin Jussin. Näin asioille syntyi raameja.

Riitta Saarikangas myöntää ettei kukaan voi olla positiivinen 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. -Monet sanovat, että olen kovin positiivinen, koska uskon, että melkein kaikki on  mahdollista. Itse koen usein olevani laiska jästipää, Saarikangas paljastaa. -Mietin aina, miten homman saa helpoimmin tehdyksi. Toisaalta Heimo Langinvainio on sanonut, että jos haluat yrityksesi menestyvän, niin palkkaa mahdollisimman laiskoja ihmisiä, sillä he ovat ainoita, jotka miettivät, miten homman saa helpoiten tehtyä... Mutta kyllä minä sisulla ja järjellä siirtelen isojakin juttuja.

Asenne ratkaisee. Golfissakin.

Koulutuksen ja läheisten ihmisten lisäksi Saarikankaan elämän täyttää golf. -Rakastan golfkenttiä, golf-etikettiä, käyttäytymistä kentillä, toisten kunnioittamista ja huomioimista kentillä ja tietysti niitä pieniä onnistumisen hetkiä, Saarikangas sanoo. -Alku oli ihan kamalaa; julkisesti piti näyttää kaikille ettei osaa yhtään, pelätä millaisia outoja ihmisiä tulee omaan ryhmään, kirota omaa osaamattomuuttaan ja hävittää satoja palloja. Sitten sisu kasvoi ja päätin pelata 80 kierrosta toisena kesänä nähdäkseni olenko ainoa maan päällä, joka ei osu edes palloon. Siitä se lähti.

Positiivisuus kantaa golfissakin. -Olen oppinut itsestäni uskomattoman paljon kaikkien niiden tunnelatausten ohessa, Saarikangas sanoo -Positiivisuus on golfin "perusväline", siinä lajissa asenteen merkityksen todella näkee: ajattele vesiestettä ja pallosi on siellä, vaikka este olisi taitojesi ulottumattomissa...Tilasinkin juuri 10 golf-paitaa, joissa lukee "Asenne ratkaisee. Aina".

Viisi tärkeää kysymystä

Mitkä ovat edessäsi olevat suurimmat haasteet?

Osata vanheta niin, etten ole rasitteena kenellekään, osata vanheta onnellisuutta ja kiitollisuutta tuntien, niin että minua halutaan tavata ja osaan olla esimerkkinä nuorille. Kaikkien pikku vaivojen lisääntyessä se on oikeasti haaste, ettei sorru siihen iänikuiseen valittamiseen, mikä on suomalaisille niin tavallista. Toisaalta haaste on myös saada vielä jokunen kirja aikaiseksi, valmistua vielä ainakin kerran korkeakoulusta sekä oppia golfin lähestymislyöntejä.

Mistä olet ylpeä tänään?

Lapsistani ja lapsenlapsistani.  Lapseni ovat kunnollisia, paljon työtätekeviä ja yllätys yllätys, kovin haastavia persoonallisuuksia.  Ja ne pikkuiset 6-,3- ja 1-vuotiaat ja niiden jutut ovat aina mielessä.

Miten kehität itseäsi ja ammattitaitoasi?

Kuuntelen valtavasti ihmisiä. En ole vielä tavannut sellaista, jolta en olisi oppinut. Se on hämmentävää. Olen puheissani melko musta-valkoinen, mutta tosi-asiassa rakastan mielipiteitteni vaihtamista aina, kun saan parempaa tietoa ja näkemyksiä. Kehitän itseäni osallistumalla koulutuksiin, kuuntelemalla kollegoja, lukemalla ja olemalla taas "oikeasti" opiskelija.

Mikä on ollut paras saamasi kiitos?

"Mummi mä rakastan sua". Yleensä ihmisenä olemisen rooleihin liittyvät kiitokset äitinä, anoppina ja ystävänä. Poikani ollessa 5-vuotias asuimme rivitalossa. Hän vahti tarkkaan, minkä näköisenä menin postilaatikolle. Syy selvisi;  taloyhtiön pikkulapset tarkkailivat meitä aikuisia tiukasti. Eräänä päivänä tullessani töistä, minua odotti pikku tirriäisten juhlallinen kunniakuja ja viesti: "Hei sut on valittu taloyhtiön komeimmaksi naiseksi". Ette arvaa, miltä tuntui. Naurattaa vieläkin...

Mistä haaveilet?

Enemmästä ajasta perheen kanssa. Luonnossa olemisesta ja kohtuullisesta terveydestä. Erityisesti toivon, että pysyisin päästäni terveenä, siis henkisesti.
Haaveilen siitä, että vastuu olisi yleisempi sana kuin oikeus.


Riitan kotisivut