Mistä miehen rakkaus on tehty?

Tankkaan autoni. Roikotan painavia kauppakasseja kotiin. Mietin iltakaudet erästä suurehkoa hankintaa. Tuikkaan kaalilaatikon uuniin. Huomaan, että imuroidakin pitäisi. Ja soittaa anopille...

Äkkiä havahdun huomaamaan, miten valmis maailmani olikaan silloin kun mieheni eli. Autossa oli aina bensaa, kaupasta ilmestyi ruokaa kotiin, piha oli siistinä, talvisin ei tarvinnut kahlata hangessa kun astui ovesta ulos. Hankinnoista päätettiin yhdessä. Lasten ja vanhusten hyvinvoinnista huolehdittiin yksissä tuumin.

Otin asian kerran puheeksi naisporukassa, jolloin eräs paikalla ollut vaimo spontaanisti huudahti: "Joo, mutta kun minä teen kaiken tuon, ja lisäksi joudun vielä huolehtimaan siitä ukostakin - on siinä minulla kolmantena kakarana...". Tottahan me nauroimme, mutta tuskin arki tuonkaltaisen miehen rinnalla kovinkaan paljon hymyä huulille nostattaa.

Gummerus julkaisi äskettäin kirjan nimeltään "Miehen rakkaus". Tartuin teokseen sillä ajatuksella, että on mielenkiintoista nähdä, mitä nykymies rakastaa ja miten, kuten kirjan sisäkannessa luvattiin. Joukko suomalaisia mieskirjailijoita on kirjoittanut kaunokirjallisia kertomuksia miehen kokemasta rakkaudesta. "Lopputuloksena on uljas teos, joka tunkeutuu yllättävistä tulokulmista syvälle ikuiseen aiheeseen", kirja lupaa.

Yllättävistä tulokulmista?? En löytänyt yhtäkään yllättävää tulokulmaa koko kirjasta. Kertomusten miehet olivat melkoisia reppanoita, elivät rutiininomaista elämää ja haaveilivat paremmasta seksistä. Ja sekin tuli selväksi, että mies on aivan kauhuissaan huomatessaan, että nuoret naiset eivät enää ole hänestä kiinnostuneita.

Kuvittelin, että tarinoiden miehet olisivat puhuneet rakkauden poltteesta, henkisestä yhteenkuuluvuudesta, kasvusta, kypsymisestä, siitä, miten rakastettu on hänen elämäänsä rikastuttanut. Mutta ei. Jos olivat miehet tylsiä, niin olivat heidän kumppaninsakin. Kyllästyneitä vaimoja ja nuoria naisia, jotka eivät henkevyydellään häikäisset hekään.  Jäi tosi ontto olo.

Doris Lessing antaa romaanihenkilönsä pohtia miehen rakkautta kirjassaan "The Golden Notebook". Siinä nainen sanoo ihmettelevänsä sitä, että monet menestyvät, älykkäät miehet panostavat niin paljon uraansa ja työtehtäviinsä, mutta niin uskomattoman vähän parisuhteeseensa. Romaanin kertojaminä on myös sitä mieltä, että jotkut miehet eivät edes näe naisiaan sen syvällisemmin ihmisinä - he näkevät vain sen naistyypin, josta pitävät. Jos ruskeatukkainen, suurisilmäinen nainen jättää, mies etsii tilalle samanlaisen donnan. Hänen miehisyyttään korostamaan ja siitä huolta pitämään.

Voi sentään. Kyllä minulla on ollut luja luottamus siihen, että mies kykenee sitoutumaan ja rakastamaan kokonaisvaltaisesti elämänsä naista. Ja osoittamaan rakkautta monella tavalla, muun muassa käymällä kaupassa. Muistakaapa olla kiitollisia, kaikki te, jotka saatte nauttia miehen huolenpidosta. Rakkautta se on kaikki ja niin uskomattoman arvokasta!

-Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle