Ei ainoastaan rahasta

Kun olin jättänyt työni Stockmannin mainospäällikkönä ja muuttanut Kemiin kotiäidiksi, en voinut aavistaa, että jonakin päivänä toimisin uudessa työtehtävässä toimittajana. Aloitin uuden urani kirjoittamalla pieniä juttuja palkkana pelkkä kirjoittamisen ilo. Jonkun ajan kuluttua sain jutuistani kirjoituspalkkioitakin, ja vähitellen tie kohti monia aikakaus- ja järjestölehtiä rupesi aukenemaan, ja sen myötä uusi leipätyö.

Miten moninaisiin tilanteisiin tämä tehtävä onkaan minut vienyt. Miten paljon olen saanut kokea, nähdä ja oivaltaa. Ja miten uskomattoman mielenkiintoisiin ihmisiin olen saanut tutustua, kuten Positiivareitten väkeen, klubilaisiin ja kolumnieni lukijoihin. Olen haastatellut yritysjohtajia, kirjailijoita, kuvataiteilijoita, muusikkoja, pappeja, poliiseja, lääkäreitä, hoitajia, juristeja, opettajia, terapeutteja, kampaajia, lapsia, nuoria, vanhuksia; elämä itse on ollut hyvin väkevänä läsnä näitten tapaamisten kautta. Arvokkaita ystävyys-suhteitakin olen solminut sekä haastateltavien, lehtien päätoimittajien että kollegojen kanssa. Mikä rikkaus! Mutta jos raha olisi ratkaissut silloin alkumetreillä, koko tämä aarrearkku olisi saattanut jäädä minulta avaamatta.

Tulin ajatelleeksi kaikkea tätä, kun sain palautepostia Positiivarit-kolumnien lukijalta nimeltä Henri Saarainen. Kerron nyt Henrin toiminnasta hänen luvallaan. Hän on ammatiltaan myyntipäällikkö. Vapaa-aikanaan hän on mukana harrastajateatteritoiminnassa. Kolmisen vuotta sitten Henri rupesi tekemään palkatonta työtä varsinaisen ammattinsa ohessa. Tällä hetkellä hän opettaa ilmaisutaitoa kerran viikossa Kotkan Pihkoon koulun neljännelle luokalle. Haminan kansalaisopistossa Henri ohjasi kirjoittamansa näytelmän "Hammaspeikko". Lapset olivat innolla mukana, ja näytelmä sai kiittävää palautetta paikallislehdissä.



Henri Saarainen on sitä mieltä, että tunne- ja ilmaisutaidot ovat keskeisen tärkeitä tekijöitä lasten kehitystä ajatellen. Hän haluaa nostaa esille oppilaan erityslahjakkuuden, hän haluaa rohkaista ja kannustaa - tehdä kaikki näkyviksi osana ryhmää. Ryhmä toimii peilinä; oppilaat tulevat tietoisiksi oman toimintansa vaikutuksista muihin. Jokainen saa myös vuorollaan kokea olevansa huomion kohteena, kaikille taataan onnistumisen kokemuksia. Menetelminä Henri käyttää erilaisia pelejä ja roolileikkejä.

 

Sain tutustua Henrin oppilailta saamiin palautteisiin siten, että nimiä ei ollut esillä. En voinut olla liikuttumatta, kun luin, mitä nämä varhaisnuoret olivat kirjoittaneet. Tässä joitakin otteita, niidenkin julkaisemiseen olen saanut luvan. "Olen oppinut ottamaan muut paremmin huomioon. Vaikutti meidän luokan yhteistyöhön paljon. Hauskinta oli tuolileikki, koska siinä sai tietää mistä kukakin pitää tai millainen on. Olen ollut hauskempi ja en niin ujo. Olen alkanut olla kiltimpi koulussa ja kotona. En enää pelleile paljon tunneilla, koska esiintymishaluni häviää Hepan tunneilla.".



Eikö olekin uskomatonta? Henri, "Hepa" työskentelee kerran viikossa yhden tunnin ajan oppilaiden kanssa luoden heille tilaisuuksia näyttäytyä, näkyä, osallistua, ymmärtää, oivaltaa - ja tulosta syntyy. Luokan opettajakin vahvisti, että oppilaat eivät enää riitele ja tappele keskenään. Henri Saarainen uskoo ihmiseen, kasvavan ihmisen kykyyn ymmärtää, että hän on arvokas, ja että kaikki muutkin ovat yhtä arvokkaita. Ja että hyvällä yhteistyöllä hyvässä hengessä päästään pitkälle. Yhden miehen panos on arvokas, mutta näihin talkoisiin tarvitaan lisää toimijoita ja resursseja.



Henrillä on haave. Haave olisi toteutuessaan seuraavanlainen: Mahdollisimman moniin kouluihin saataisiin palkattua ilmaisutaidon opettaja/vetäjä. Taloudellista tukea tätä arvokasta toimintaa varten voitaisiin hakea esimerkiksi seurakunnilta ja eri järjestöiltä, mikäli opetusministeriön budjeteista tällaiselle toiminnalle ei löydy momenttia. Vapaaehtoisetkin työpanokset olisivat tervetulleita. Kaiken ei tarvitse olla rahasta kiinni. Palkkiot tulevat myös monessa muussa muodossa; hyvänä mielenä, ihmiskontakteina, kasvuna - eikä vähiten - parempana maailmana, missä meillä kaikilla on mukavampi olla. Henri lähetti minulle Laotsen sanat:

"Kun työ on tehty oikein,
ilman melua ja kerskailuja,
tavalliset ihmiset sanovat:
Kas me teimme sen!".

Sain häneltä myös postia, kauniin maisemataulun, johon oli painettu Dalai Laman kehotus: "Älkää nousko ihmistä vastaan, vaan tunnetilaa ja käytöstä vastaan". Tällaista ymmärrystä me kaikki tarvitsemme, niin nuoret kuin vähän vanhemmatkin. Kiitos kaikille teille, jotka annatte vapaaehtoisen panoksenne lähimmäistenne hyväksi. Elämä palkitsee teitä monin tavoin, siitä olen täysin vakuuttunut. Teitä Henrin kaltaisia ajattelevia, välittäviä ihmisiä yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi varsinkin nyt, kun edessämme on monenlaisia uhkakuvia.



-Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle