Välittäminen vie eteenpäin

Finlandia-talon konserttisalin tunnelma oli erikoislaatuinen kun venezuelalainen Simón Bolívar nuoriso-orkesteri esiintyi Gustavo Dudamelin johdolla. Kuulijalle välittyi tieto siitä, että nämä nuoret todellakin rakastavat musiikkiaan, että se on heille kaikki kaikessa, koko elämä.

Joidenkin esiintyjien olemusten kautta välittyi eräänlainen totisuus; heijastumaa raskaista elämänkokemuksista. Vaikeaa oli kuvitella, että jotkut näistä Stravinskya ja T?aikovskia jumalaisen kauniisti tulkitsevista nuorista olivat lapsina eläneet olosuhteissa, joista kulttuuri on yhtä kaukana kuin ulko-avaruus. Heidät oli pelastanut katulapsen, nuorisorikollisen tai prostituoidun kohtalolta El Sistema-ohjelma. Muusikko, säveltäjä ja yhteiskuntavaikuttaja José Antonio Abreu perusti yhdessä ystäviensä kanssa El Sisteman, jonka tarkoituksena on tarjota köyhille lapsille ja nuorille mahdollisuuksia päästä kiinni parempaan elämään musiikin kautta.

Musiikki ruokkii sielua, se löytää tien ihmisen sisäiseen maailmaan. Se luo harmoniaa, ja se ilmaisee yleviä tunteita. Orkesterissa soittaminen opettaa yhteisöllisyyttä, vastuuta ja luottamusta. Yhteisymmärryksen kautta syntyy tulosta. Näin kertoi ajatuksistaan J A Abreu äskettäisessä televisiohaastattelussa. Hän on myös sanonut: ?Meidän kanssamme työskenteleville nuorille musiikki on käytännössä ainoa tie sosiaalisesti arvokkaaseen elämään. Köyhyys merkitsee yksinäisyyttä, surua, tuntemattomuutta. Orkesteri merkitsee iloa, motivaatiota, yhteistyötä, pyrkimystä menestykseen.?

Jäin miettimään näkemääni ja kuulemaani. Nuorten taituruus ja heitä johtaneen kapellimestarin värikäs ja eläytyvä heittäytyminen tehtäväänsä teki syvän vaikutuksen. Heidän kohtalonsa ja heidät kohtalostaan nostaneiden ihmisten hyvyys kosketti sydäntäni. Venezuelassa on jo 250.000 lasta ja nuorta, jotka ovat saaneet uuden elämän El Sisteman kautta. Ajattelin, että jokainen meistä voi omassa elämässään toimia Abreun tavoin, auttaa edes yhtä ihmistä siten, että hänen elämänsä muodostuu siedettävämmäksi. Mitä me voisimme tehdä, ihan itse, ilman suuria organisaatioita, pohdiskelin.

Kuin vastauksena pohdintoihini sain kuulla oululaiselta parturi-kampaajalta Soile Tervoselta, että hän on mukana järjestämässä Hyväntuulen iltaa lokakuun alussa. Hankkeen takana on Oulun Hyväntuulen yhdistys ry. Joukko yrittäjiä yhteistyökumppaneineen järjestää yleisölle ohjelmallisen illan. Kaikki tehdään talkoohengessä, ja illan tuottamilla varoilla hankitaan sitten talviurheiluvälineitä avohuollon piirissä oleville lapsille.

Kuten tämäkin hanke todistaa ja kertoo, jokainen voi tehdä jotakin toisten auttamiseksi. Sillä aivan kuten orkesterissakin, elämä itse soi paljon kirkkaammin ja kauniimmin, kun lähtökohtana on yhteisen harmonian ja tasapainon tuottaminen. Mitä enemmän välittämistä, sen vähemmän kärsimystä. Mitä vähemmän kärsimystä, sen enemmän yhteiskuntarauhaa. Auttamalla muita autamme itseämme ja koko elinpiiriämme. Välittämisen oivalluksesta koko maailmanrauhakin on kiinni. Uskomatonta, että niin helpon asian pitääkin olla niin vaikeaa! Silti on jaksettava uskoa hyvään, sillä hyvä on aina voittanut ? sen osoittaa koko ihmiskunnan historia. Rauha on selättänyt sodat. Pahuuden mahti on sortunut, ennemmin tai myöhemmin, mutta sortunut se on. Valoisaa ja välittävää syksyä kaikille!

Kristiina Gerkman-Kemppainen

Palautetta Kristiinalle